Lippusalon ja Suomen lipun historia

Suomen oma lippu on nuorempi kuin monen muun Euroopan maan lippu, mutta liputusperinteestä on tullut nopeasti osa suomalaista pihapiiriä. Tässä oppaassa kerrotaan, miten siniristilippu syntyi, miten lippusalko yleistyi kotien pihoilla ja miten liputuksen säännöt ovat muotoutuneet.

Lippu ennen itsenäisyyttä

Sisäministeriön mukaan Suomen virallisena lippuna oli itsenäistymiseen asti ensin Ruotsin ja keisarivallan aikana Venäjän lippu. Suomen suuriruhtinaskunnalla oli oma leijonavaakunansa, jota käytettiin myös epävirallisesti lippuna, ja vaakunan punaisesta ja keltaisesta tuli eräänlaiset kansallisvärit.

Keskustelu omasta lipusta alkoi ministeriön mukaan vuonna 1848, kun Maamme-laulu esitettiin ensimmäisen kerran ylioppilaiden kevätjuhlassa Kumtähden kentällä ja juhlassa kannettiin ylioppilaskunnan lippua. Zachris Topeliuksen herättämässä keskustelussa sininen ja valkoinen nousivat 1850- ja 1860-luvuilla esiin kansallisväreinä, ja 1800-luvun lopulla sinivalkoiset värit olivat yleisiä purjehdusseurojen lipuissa ja viireissä.

Leijonalipusta siniristilippuun

Itsenäistymisen aikaan käytettiin leijonalippua, joka sisäministeriön mukaan nostettiin senaatintalon salkoon 6. joulukuuta 1917 ja joka sai vuosina 1917–1918 lähes valtiolipun aseman. Keväällä 1918 lippuasiaa käsiteltiin eduskunnassa, ja 28. toukokuuta 1918 hyväksyttiin perustuslakivaliokunnan ehdotuksesta sinivalkoinen ristilippu. Laki julkaistiin kaksi päivää myöhemmin. Lippuluonnoksen laativat taiteilijat Eero Snellman ja Bruno Tuukkanen.

Lippu kotien pihoille

Kysy kirjastonhoitajalta -palvelun mukaan Suomalaisuuden Liitto aloitti 1920-luvulla kampanjan Suomen lipun saattamiseksi yleisempään käyttöön. Lehtikirjoitusten lisäksi vuonna 1926 järjestettiin lippujen alennusmyyntejä ja levitettiin lipputankopiirustuksia kotien käyttöön. Suomen lipun päiväksi valittiin kirjailija Maila Talvion ehdotusta mukaillen juhannus, koska se ei liittynyt mihinkään poliittiseen tapahtumaan. Epävirallisesti Suomen lipun päivää on vietetty vuodesta 1927.

Puusta lujitemuoviin

Suomalaisuuden Liiton mukaan lippusalot olivat aiemmin puisia. Nykyään suositaan lujitemuovista salkoa sen keveyden, kestävyyden ja helppohoitoisuuden vuoksi. Materiaalin vaihtuminen on tehnyt salosta kevyemmän pystyttää ja vähentänyt huollon tarvetta. Materiaaleista kerrotaan oppaassa lippusalkojen materiaalit.

Isännänviirien käyttö alkoi liiton mukaan yleistyä Suomessa 1950-luvulla muiden Pohjoismaiden esimerkin mukaan, ja niiden suosio on kasvanut tasaisesti. Viime vuosina pienet omakotitontit ovat tuoneet pihoille myös seinään kiinnitettäviä omalippuja.

Lippulaki 1978

Vuoden 1918 laki korvattiin lailla Suomen lipusta (380/1978), joka tuli voimaan 1. kesäkuuta 1978. Samana päivänä voimaan tuli asetus liputuksesta Suomen lipulla (383/1978), jossa luetellaan viralliset liputuspäivät ja liputusajat. Lakiin lisättiin vuonna 1995 säännös lipun häpäisemisestä, ja asetuksen liputusaikoja koskevaa pykälää muutettiin vuonna 1996. Vuonna 2026 virallisten liputuspäivien luetteloon lisättiin aluevaalit.

Liputuspäivien lisääntyminen

Almanakan vakiintuneiden liputuspäivien luettelo on kasvanut vähitellen. Sisäministeriön mukaan Minna Canthin päivä oli almanakassa ensimmäisen kerran vuonna 2007, Sibeliuksen päivä vuonna 2011, lapsen oikeuksien päivä vuonna 2020 sekä Suomen luonnon päivä ja Miina Sillanpään päivä vuonna 2023. Vuonna 2026 ministeriö suositti ensimmäisen kerran liputusta evakkojen päivänä. Kaikki nykyiset päivät ovat oppaassa liputuspäivät.