Suomen lipun symboliikka, värit ja siniristi

Suomalaisuuden Liiton mukaan Suomen lippu on suomalaisten tärkein kansallinen tunnus, ja se kuvastaa monille erilaisia isänmaallisia arvoja. Laki määrittelee lipun ulkoasun ja värit tarkasti, mutta värien merkitystä se ei määrittele. Tässä oppaassa kerrotaan lipun rakenteesta, väreistä ja niihin liitetyistä merkityksistä.

Siniristi valkoisella pohjalla

Suomen lipusta annetun lain 1 §:n mukaan Suomen lipussa on valkoisella pohjalla sininen risti. Risti on siirretty tangon puolelle, kuten muissakin Pohjoismaiden lipuissa. Suomalaisuuden Liitto huomauttaa, että viiden itsenäisen Pohjoismaan liput ovat kaikki ristilippuja. Sisäministeriön mukaan eduskunta hyväksyi perustuslakivaliokunnan ehdotuksesta sinivalkoisen ristilipun 28. toukokuuta 1918, ja lippuluonnoksen laativat taiteilijat Eero Snellman ja Bruno Tuukkanen. Lakiin on sen jälkeen tehty pieniä muutoksia, mutta lippu on pysynyt samana.

Sininen ja valkoinen

Sisäministeriön mukaan sininen ja valkoinen tulivat esiin Suomen kansallisväreinä jo 1850- ja 1860-lukujen keskustelussa. 1800-luvun lopulla sinivalkoiset värit olivat yleisiä purjehdusseurojen lipuissa ja viireissä. Suomalaisuuden Liiton mukaan valkoinen väri kuvastaa toisille vapautta ja toisille lunta, ja sininen mielletään usein taivaan väriksi. Tulkinnat eivät perustu lakiin, vaan ne ovat vakiintuneita tapoja ajatella lipusta.

Lipun värit tarkasti määriteltyinä

Lipun värisävyt on määritelty valtioneuvoston päätöksessä Suomen lipun väreistä (827/1993). Päätöksessä sävyt on annettu CIE-järjestelmän arvoina, ja likiarvoina voidaan käyttää seuraavia värejä:

Sallittu poikkeama on päätöksen mukaan enintään 4 ΔE*ab-yksikköä. Päätöstä sovelletaan vuoden 1995 jälkeen valmistettuihin ja maahan tuotuihin lippuihin ja lippukankaisiin. Punainen ja keltainen väri esiintyvät valtiolipun vaakunassa.

Valtiolipun leijonavaakuna

Valtiolipussa ristin keskellä on keltareunaisessa neliössä Suomen leijonavaakuna. Sisäministeriön mukaan leijonavaakunaa käytettiin epävirallisesti lippuna jo suuriruhtinaskunnan aikana, niin että vaakunan punainen ja keltainen tulivat eräänlaisiksi kansallisväreiksi. Itsenäistymisen aikaan käytettiin punapohjaista leijonalippua, joka nostettiin senaatintalon salkoon 6. joulukuuta 1917. Vaakunasta säädetään laissa Suomen vaakunasta (381/1978).

Kunnioitus lippua kohtaan

Lipun asema kansallisena tunnuksena näkyy myös laissa. Lain 6 §:n mukaan lippuun ei saa sijoittaa lisäkuvioita, ja 8 §:n mukaan lipun julkisesta turmelemisesta ja epäkunnioittavasta käytöstä voidaan tuomita sakkoon. Suomalaisuuden Liiton mukaan lipun käyttö muuhun kuin salossa tai tangossa liputtamiseen ei ole suotavaa, eikä kansallislipun käyttö esimerkiksi verhoina sovi lipun arvolle. Tapahtumiin on tarjolla erikseen kannustus- ja heilutuslippuja.

Käytöstä poistettu lippu hävitetään liiton mukaan lipun arvon mukaisella tavalla, esimerkiksi polttamalla tai leikkaamalla se niin pieniksi paloiksi, ettei lippua voi tunnistaa. Lippua ei käytetä uusiokäyttöön.

Lippu vuoden juhlissa

Lipun symboliikka tulee näkyviin erityisesti juhannuksena, joka on Suomen lipun päivä, ja itsenäisyyspäivänä. Liputuspäivistä kerrotaan oppaassa liputuspäivät ja lipun historiasta oppaassa lippusalon historia.